Leon Kosmoksen mietteitä vaimoväestä

Nyt kun ex-vaimoni Riitta-Liisa on poistunut elämästäni, olen alkanut vakavissani harkita uuden vaimon hankkimista. Sinällään en vaimoväkeä niinkään elämääni kaipaa, mutta omakotitaloni alennus-tilaa katsellessani olen tullut siihen johtöpäätökseen, että täällä totisesti tarvitaan siivoojaa, sillä on pakko myöntää, että niin Kaasu-Vataselta kuin minultakin luontaisina alfa-uroksina puuttuu kodinhoitoon tarvittava yksioikoinen naisen-mieli, mikä onkin aivan ymmärrettävää, sillä jo biologiset erot eri sukupuolten välillä johtavat siihen, että miehen tehtävä on metsästää, ymmärtää syvällisesti niin hirvikiväärien kuin tietokoneidenkin toimintaa, taistella elintilasta ja puolustaa niin kotia kuin heimoakin ja naisen vastaavasti siivota, laittaa ruokaa, synnyttää poikalapsia, totella miestään ja antaa vaadittaessa tinsaa taikka perspillua.

Sopivan neiti-ihmisen palkkaamista siivoojattareksi olen myös harkinnut, mutta epäilen josko riittävän luotettavaa henkilöä on nykypäivänä saatavilla, varsinkin kun ennen niin rehellistä ja työteliästä Suomen kansaa tuntuu nykyään kiinnostavan ostos-keskuksissa varastelu, kiljupöhnässä piereskely, pilven polttaminen ja sosiaalitoimen rahoilla loisiminen ennemmin kuin itsensä elättäminen työtä tekemällä. Muutenkin tuntuu että tällaisiin matalapalkkaisiin ruumiillisiin töihin ei enää löydy kuin kaiken maailman kumihuulia ja neekeriähän tai muita mutiaisia en helvetti soikoon kotonani katsele niin kauan kun magnum-revolveri kädessä pysyy, ellen sitten täytettynä koristeena takan reunuksella tahi muuna tarvekaluna.

Tulevalta vaimokokelaalta en toki liikoja vaadi, kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia, kuten mummo-vainaa tapasi todeta. Nyt tuo vanha haaska luultavasti runkkaa kyrpiä helvetissä, mikä olisikin monelle ämmänkropsulle sopiva harrastus. Olenkin harkinnut esittää eräälle Kristillisdemokraattisessa puolueessa hyvinkin korkeassa asemassa vaikuttavalle kanssalusiferistille ehdotettavaksi laki-aloitetta, jonka mukaan sopivan pulleakätisten ikä-neitien tulisi eläkkeidensä vastineeksi tai peräti vellipalkalla palvella jonottavia kiimaisia nuoria kolleja yleisissä suurimpiin kasvukeskuksiin sijoitetuissa runkkauskopeissa, joissa nämä vanhat kotkat voisivat olla jollain tasolla hyödyksi käsisexiä harjoittaessaan, sen sijaan että olisivat yhteiskunnalle pelkkä meno-erä. Mikäli tällainen lakialoite kuullaan, tiedät hyvä lukijani mistä se on lähtöisin.

Pillun tähden vaimoa ei pelkästään kannata hankkia, sillä tämän asian ammatti-ihmiset taitavat paremmin. Toki pelkällä määrämittasahaajan palkalla ei pahemmin ole varaa laatuhuorissa käydä ja juurikin laatutavarasta tässä on kyse, eli tällaiset elämässään epäonnistuneet surkimukset voivat keskittyä lykkimään nyrkkiinsä, sikälikin kun lopputuloksena tuskin on muuta kuin pölähdys kuivaa ilmaa jos sitäkään. Ei. Laatuhuorien tyrkkiminen on parempi jättää meille paremmin elämässä menestyneille alfauroksille, duunarit ja itäkeskuksen kolmannen polven pitkäaikaistyöttömät voivat vastaisuudessakin tyytyä hinkkaamaan niitä lähiterassilta pilkun aikaan pokaamiaan siiderivalaita tai omaa hikistä tumppuaan. Hyvä huora, mielummin useampi kerralla voi olla tyyriskin investointi, mutta pidemmän päälle kannattava, sillä tasokkaiden ammattilaisten kanssa sexuaalisesti luova karjupukki ylittää helposti itsensä ja yltää huimiin sexuaalimaagisiin suorituksiin, samalla ylistäen herraamme Lusiferia lihan iloittelun kautta, semminkin kun tällainen aisti-ilon muoto on hänelle kovin mieluisa ja otollinen.

Mainittakoon, että odotan innolla methamfetamiinin käytön juurtumista Suomeen, sillä kuten ulkomaalaiset kollegat ovat vahvistaneet, saa vasta addiktionsa alkuvaiheessa olevalta nistihuoralta hyvää kyytiä alehintaan, semminkin kun kyseinen substanssi ja varsinkin sen puute saa käyttäjänsä suostumaan auliisti mitä merkillisempiin perversioihin, joille mikään ihmisen keksimä lihan ilo ei ole vierasta. Repsahtaneempiin nistihuoriin ei kannata sekaantua, mutta juuri ammatti-uransa aloittaneen nistihuoran kanssa talouskukkarostaan tarkka irstailija saa hyvinkin vähän höylättyä tuoretta pillua sopuhintaan.

Mutta itse asiaan palatakseni, elämästäni puuttuu naisen käden kosketus elikkä vaimo. Tai pikemminkin siivooja, kokki, palvelija ja panopuu, kuten asian laita näin käytännössä on. Naiselta odotan samaa kuin koiriltani, eli minä olen lauman johtaja, jota totellaan mukisematta, muuten remmi viuhuu. Koiriani en tietenkään humaanina ihmisenä lyö, mutta vaimon kanssa ei ole niin tarkkaa. Itse asiassa vaimo kannattaa piestä säännöllisesti pienimmästäkin syystä tai vaikka ilman syytä, näin säätyy monelta mielenharmilta. Luonteeltaan nainen on kuin koira, sille pitää osoittaa paikka perheen hierarkiassa, kuten koiralle vastaavasti oma paikka lauman hierarkiassa, muutoin se käy isottelemaan.

Samoin tulee hyvän vaimon olla jälkeläis-mielessäkin perimältään arjalainen, sillä vaikka miehen geenit ovatkin jälkikasvussa dominoivat, ei valkoisen rotu pysy täysin puhtaana, mikäli naisen suvusta löytyy ali-ihmisiä. Myös leveä lantio on hyvästä, näin nainen synnyttää helpommin miehelleen poikia jälkeläiseksi ja sujuupa lisäksi nyrkkipanokin ilman suurempia voimanponnistuksia. Oikea vaimo omistautuu miehelleen ja kodin hoitamiseen, kotiäitiys on ainoa vaihtoehto, sillä nainen kuuluu kotilieden ja sängyn ääreen. Odotan myös tulevalta vaimoltani runsasta osallistumista erilaisiin sadomaagisiin riitteihin, sillä kuten tarkkaavaisimmat lukijani tietävät, on naisväen kurittaminen hyvinkin lähellä sydäntäni.

Eli hyvä lukijani! Jos tunnistit itsesi edellä mainituista vaatimuksista, ota rohkeasti yhteyttä allekirjoittaneeseen eli minuun. Vaimon valitseminen on kuin käytetyn auton ostaminen, eli voit odottaa perusteellista koeajoa ennen lopullista päätöstä. Mainittakoon, että olen saanut lukuisia hyvinkin mielenkiitoisia ja antoisiksi osoittautuneita yhteydenottopyyntöjä lukijoiltani, mutta sopivaa morsmaikkua ei ole vielä kohdalle tätä kautta sattunut. Saatan myös käytää kanssalusiferisti Kaasu-Vatasta koeajon suorittamiseen, mikäli oma aikani ei riitä, joten tähän on hyvä varautua. Nyt päätän kirjoitukseni tältä osin, taksi odottaa pihassa ja jaloviinapullo povitaskussa, sillä suuntaamme Kaasu-Vatasen kanssa tissibaarin kautta Turun yöelämään ja saatamme myös poiketa naistentansseissa, mikäli emme tule ostaneeksi muutamaa huoraa paikallisesta yökerhosta illan ratoksi.

Lusiferin nimeen

Leon Kosmos

Leon Kosmoksen paluu

Hyvä lukija, olen pitkästä aikaa taas päässyt päivittämään blogiani. Itsestäni riippumattomista syistä olen viettänyt aikaa mielisairaalan suljetulla osastolla, joten mahdollisuuteni päästä tietokoneen ääreen ovat olleet vähäiset. Ei sillä, etteikö minulla olisi ollut paljonkin sanottavaa olevaisen luonteesta, mutta olen lähinnä viettänyt aikaani pillerihumalassa horrostaen ja askarrellen pärekoreja sekä savitöitä vajakkien kanssa. Sinällään en tosin itseäni mieleltäni sairaaksi laske, tämä on seikka jonka ympäristö määrittää ja kaltaiselleni karaistuneelle sadomagian kenttätutkijalle ja hengensoturille on rivikansalaisten vähäisellä mielellään laatimat normit ja tavat sinällään niin yhdentekevä asia, että en vaivaudu nitä edes enempää kommentoimaan.

Sillä välin kun olin houruinhoitolassa Riitta-Liisa oli pakannut tavaransa, jättänyt eropaperit eteisen piirongin päälle ja häipynyt. Tätä seikkaa en suinkaan pane pahakseni, sillä nyt en enää joudu avokämmenellä ojentamaan nalkuttavaa vaimoväkeä, jos olen sattunut tuomaan pikkutunneilla yökerhosta huoran jos toisenkin aviovuoteeseen iloitsemaan. Sen sijaan nykyistä olohuoneen sohvalta käsin vaikuttavaa asuinkumppaniani Kaasu-Vatasta ei tällainen meno lainkaan häiritse, vaan herääpä hän aina yhtä pirteänä jälkiliukkaille lykkimään vaikka kesken sikeimmän unen, semminkin kun talouskukkarostaan tarkkana ihmisenä sanomattakin ymmärtää, että huoraa kannattaa lykkiä koko rahan edestä ja että ei se tinsan tulo panemalla lopu, ellei satu väliliha repeämään.

Muutoinkin olin enemmän huolissani saksanpaimenkoiristani kuin Riitta-Liisasta, mutta Kaasu-Vatanen oli pitänyt Blondista ja Rexistä hyvää huolta, vaikka kirpeä ulosteen ja kusen haju kertoi, että aina kelpo Vatanen ei ollut ehtinyt menevänä miehenä yöllisiltä reissuiltaan koiria pissattamaan. Tosin siinä tuliaiskonjakin äärellä miehissä asiaa ruotiessamme hän tuli maininneeksi, että ei voi aivan satavarmaksi väittää olevansa täysin syytön tähän asuinhuoneiston alennustilaan. Vaimo on jokatapauksessa miehen taloudessa sangen yliarvostettu tavara elikkä kapistus, tuskin edes vaivaudun uutta hankkimaan semminkin jos joku sattuu keksimään pesukoneen, joka osaa tehdä yhtä hyviä kokolihavoileipiä kuin Riitta-Liisa. Varsinkin jos tällaiselta aparaatilta saa vielä lisäksi pillua, niin siinäpä on riittävä verkkovirralla toimiva korvike vaimoväelle.

Siinä viinaksia särpiessämme pohdimme Kaasu-Vatasen kanssa syitä siihen miksi olin ylipäätään lataamoon joutunut. Tapahtunutta oli edeltänyt tavallistakin intensiivisempi reseptilääkkeillä höystetty ryypiskelyputki, joten jouduimme konstruoimaan  tapahtuneen kulun lähinnä poliisin tutkinta-aineiston pohjalta, jonka olin saanut haltuuni ylikomisarion virassa vaikuttavalta tutulta muurariveljeltä laatikollisella hyvää vuosikertakonjakkia. Itselläni ei ole asiain kulusta mitään mielikuvia, Vatanen taasen muistaa olleensa kaatamassa kanssani salaviinan kauppiaana tunnetun X:n (nimi poistettu seuran lakimiehen vaatimuksesta) vähittäismyymälänä toimivaa farmarimallista Ladaa joltisenkin kiivastuksen vallassa ja heränneensä seuraavana aamuna panamahattunsa hukanneena ankarasti ylenantaen joutomaalta Aurajoen suistosta.

Mainitun poliisimiehen hävittämän tutkinta-aineiston ansioksi lasken myös sen, että aseenkantolupiani ei käyty sen tarkemmin syynäämään, semminkin kun nykyisin on niin julmetun vaikeaa saada lupaa automaatti- ja sarjatuliaseille. On aivan oikein, että ampuma-aseet pidetään poissa kaiken maailman hullujen ulottuvilta, mutta onhan se jo vallan merkillistä, jos reservin upseeri ja suomalainen patriootti joutuu jollekin viranhaltijana toimivalle velttoa kalua järsivälle vihervasemmistohyysääjälle perustelemaan aseiden tarvettaan. Heteromies ymmärtää tällaisen asian tähdellisyyden ilman sen kummempia lupia taikka papereita, mutta armeijaa käymätön lesbomies ei rynnäkkökivääristä tuon taivaallista ymmärrä, vaikka sellaisen saisi peräsuoleensa aseöljyllä voideltuna.

Vaikka molempien muistikuvat tapahtuneen ajalta olivat sangen hataria, niin tarkasteli asiaa miltä kantilta hyvänsä, päädyimme aina siihen, että kansainvälinen juutalaisuus oli tämän salajuonen takana. Mitään konkreettisia todisteita tästä emme tosin havainneet, mutta kokeneina hengensotureina olimme tottuneet luottamaan intuitioon näissä asioissa. Vaikka en aiemmissa blogimerkinnöissäni turvallisuussyistä ole pahemmin asiaa sivunnut, on Turun Hengentieteen Seuran ydinryhmä eli Musta Veljeskunta jo pitkään ollut niin Supon kuin ulkomaalaistenkin turvallisuusviranomaisten urkinnan kohteena ja selkeästi toimintamme on jo saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että Israelin tiedustelupalvelu Mossad on ryhtynyt sabotoimaan meitä näinkin alhaisilla keinoilla.

Ei pidä unohtaa, että Turun hengentieteen Seura oli tehnyt kulissien takana runsaasti työtä eduskuntavaalien alla Kristillisdemokraattien hyväksi ja tukenut heidän vaalityötään Suomen oloissa varsin merkittävillä summilla. Sionistit ovat niin läpeensä sairaalloista ja perverssiä esinahkoja silpovaa sakkia, että heille puhdasoppinen terve evankelis-luterilainen kristillisyys on kauhistus. Vaikka itseäni intohimoisena ja vakaumuksellisena Lusiferin soldaattina kristillisyys ei niinkään puhuttele, niin onhan kristillisuus kuitenkin yksi Mestari Siitoimen mainitsemista hengentieteiden pyhän kolminaisuuden perusteista satanismin ja lusiferismin ohella. Ja lisää hengellisyyttä tämä maailma totisesti tarvitseekin, kun näinä aikoina homosexuaalit naivat toisiaan julkisesti riemukulkueissaan vehkeet ripulipaskaa roiskuen ja nämä samaiset niin lapsiin kuin eläimiinkin sekaantujat vaativat päästä kirkossa papin siunaamana vihille.

Päätän tämän blogimerkintäni tähän, vaikka sanottavaa olisikin runsaasti. Hyvä lukijani, en osaa sanoa koska seuraavan kerran lähestyn sinua, sillä nyt on tekojen aika, ei sanojen. Kansainvälisen juutalaisuuden kätyreille lähetän tässä yhteydessä terveisiä, eli sitä saa mitä tilaa. Me emme tee myyräntyötä kulisseissa, vaan julistamme avoimensodan kaltaisianne vehkeilijöitä vastaan. Tulemme käyttämään kaikkia keinoja ja yhteyksiämme politiikan huipuille, poliisiin, armeijaan ja muihin viranomaisiin ja radikaaliin äärioikeistoon kuin myös myös harmaalla aluella toimiviin kontakteihimme oikaistaaksemme tämän vääryyden! Olkaa varoitettu!

Lusiferin Nimeen

Leon Kosmos

Mietteitä valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimesta

Hyvä lukijani! Aikaa on kulunut viimeisimmästä blogimerkinnästäni, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi harjoittanut ahkerasti salatieteitä ja sadomagiaa liike-toimien ohessa. Sitten viime kerran olen ollut putkassa, Tukholmassa, sammuneena jäisellä kynnöspellolla, ampumaradalla, panemassa huoraa kitalakeen, velkoja perimässä Kaasu-Vatasen kanssa, päivätansseissa, liikematkoilla ja lisäksi olen juonut erittäin paljon väki-viinaa, useimmiten yhdistettynä edellä mainittuihin aktiviteetteihin. Myös hengentieteen lastuja olen aina mieleen juolahtaessa kirjoittanut, mutta kunnon kumarassa tämä on osoittautunut sangen hankalaksi. Vaikka viina aiheuttaa ylen vilkasta ajatuksen juoksua ja huimia visioita, on sen käyttämisessä ajatustyön voimanlähteiksi myös huonot puolensa.

Siinä missä tietoisesti pyrkii painamaan yhtä kirjasinta, tulee helposti ankaran humalatilan vallitessa painaneeksi kolmea tai viittä, minkä johdosta teksti on vähintäänkin kryptistä seuraavana päivänä. Myöskin tietokoneen näppäimistölle vatsastani käsin oksentamani makkaraperunat tekevät näppäimistön sangen tahmeaksi ja sitä myöten sangen hankalaksi käyttää, vaikka useamman sata tikkiä Kaasu-Vatasen käsittelyn jäljiltä peräsuoleensa saanut Riitta-Liisa on parhaansa mukaan sitä yrittänyt puhdistaa. Mutta tästä minun ei pitänyt puhua, vaan kertoa näkemyksiäni Mustan Maagian Mestarista, valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimesta.

Mestari Siitoimen eläessä olimme vähemmän tekemisissä, tapasin häntä harvakseltaan vuosikymmenien kuluessa, mutta välimme eivät olleet sinällään kovin läheiset. Tuin 70-luvulla taloudellisesti väliin merkittävilläkin summilla hänen poliittista ja salatieteellistä toimintaansa, varsinkin kun valtakunnanjohtaja Siitoimella oli käyttökelpoisia kontakteja kansainvälisten onnensoturien välittäjiin. Suhteemme oli siis enemmänkin liikesuhde kuin veljeyttä Lusiferissa, vaikka intohimoisia vasemman polun kulkijoita molemmat olimme ja kumpikin tahollamme vallan villittyjä irtopillun ja väki-viinan perään.

Myös hänen poliittisia visioitaan arvostin suuresti ja arvostan edelleen. Onhan moni kansan suussa kulunut mainio aforismi häneltä lähtöisin, kuten kuolematon sutkautus, joka nostattaa melkoisen naururemakan joka kerta reserviupseerien saunailloissa: "Turha on elää, turha on kuolla, turha on vanhojen naisten vittuja nuolla, koska todellinen mies on sotilas, juoppo ja pukki. Jokainen mies itkee, nuolee vitun ja vetää käteen, mutta harva sen tunnustaa. Mutta minä natsiupseerina tunnustan ne kaikki." Viimeksi itkin katsoessani elokuvaa Top Gun, joka ei saatana sentään ole homoraina, vaikka jotkut peräreiän ritarit kehtaavat niin väittääkin, vittua olen toki nuollut siinä missä muitakin ruumiin-aukkoja ja käteen vedän tässä samalla kirjoittaessani, mikä tuli näin todistettua.

Mestari Siitoin, kuten kuka hyvänsä suuri maagi, oli myös armoton showmies ja tarinaniskijä, kun taas itse en niinkään ole kaivannut julkisuutta hengen-toimilleni. Samoin hänen lähipiirinsä lukuun ottamatta tiettyjä Mustan Veljeskunnan jäseniä olivat vähintäänkin merkillistä väkeä. Karismaattinen johto-henkilö kerää helpostikin melkoisen joukon hengenlahjoiltaan heikkomielisiä hännystelijöitä ja muita avohoitopotilaita ympärilleen. Näin kävi myös Pekka Siitoimen tapauksessa. Suurin osa näistä latvakakkosista ei kelpaisi edes saippuaksi keitettäväksi, saati sitten vakavamieliseen hengentieteen tai politiikan harjoittamiseen.

Kahden kesken kuppia ottaessamme hän oli aivan eri ihminen kuin kansainvälisen juutalaisuuden omistaman media kätyrit yrittivät uskotella. Mieleeni on jäänyt hänestä hyvinkin empaattinen, sydämensivistynyt ja rakastettava kuva. Eniten kuitenkin arvosta valtakunnanjohtaja Siitoimessa sitä ominaisuutta, että hän normeista piittaamatta eli kuten oikean soturin kuuluukin, eikä välittänyt aikalaisten kauhistelusta. Muistutettakoon nuorempia lukijoita, että johtaja Siitoin oli avoimesti natsi ja okkultisti jo vuosikymmeniä sitten, jolloin yleinen asenne-ilmapiiri oli hyvinkin suvaitsematon. Ehkä parhaiten häntä kuvaa videopalvelu Youtubessa esitetty tribuuttivideo ”Pekka Siitoimen iltarukous”.

Mietteitä sotilaan olemuksesta

Havahduinpa illansuussa saksalaisen alppipornon ääreltä vaimoväen ulinaan. Akka parkui ja huusi kuin henkeä olisi viety, mutta kun ehdin paikalle apukeittiöön hirvikiväärillä aseistautuneena mielipahan alkuperää selvittämään, havaitsinkin vain tällä hetkellä sohvaltani käsin vaikuttavan kanssalusiferisti Kaasu-Vatasen lykkivän kyrvänvarsi verisenä pesukoneen päälle sidottua vaimoani takaapäin tuhkaluukkuun.

Olipa kelpo Kaasu-Vatanen käytännön miehenä säätänyt pesukoneen linkoukselle maximaalisen vibraation saavuttamiseksi ja varustautunut tähän perssilmän perusteelliseen venytykseen tähtäävään urakkaan kunnon eväin, sillä vieressään hänellä oli puoliksi juotu pullo yhden tähden jalo-viinaa ja paketillinen prinssinakkeja, joita hän ohimenneessään suuhun nakkaillessaan dippaili Riitta-Liisaan ristiselälle pursottamaan sinappihuntuun. Jätin siis Vatasen puurtamaan rauhassa ja vein koirat pihalle koirahäkkiin, sillä niitäkin tämä parkuna selkeästi häiritsi.

Vaikka mitenkään turhan tarkka en vaimoni tavarasta ole, ei se käytöstä kulu ja tikeillä on tähänkin asti pahimmista selvitty, niin moni muu olisi saanut mopata aivojaan kaakeleilta perseraiskauksesta verekseltään tavattaessa, mutta Kaasu-Vatanen saa puolestani huoleti nussia vaimoani ja muita narttuja, joita tapaan omaksi iloksi ja Lusiferin kunniaksi vinguttaa kellariini rakennetussa kidutus-sexiä varten sisustetussa tyrmässä, sillä onhan Kaasu-Vatanen veljeni ja kukapa ei jakaisi vaikka viimeistä ihokastaan veljensä kanssa, saati sitten jotakin yhdentekevää ämmänkropsua. Sukua emme suinkaan ole, enkä tarkoita myöskään veljeyttä Lusiferissa, vaikka yhteistä vasenta polkua on hänen kansaan tullut käytyä vuosikymmenet. Ei. Koen Kaasu-Vatasen veljekseni sodan jumalan Marsin kautta, ja tämä side on vahvempi mitään muuta.

Yksityiskohtiin en luonnollisestikaan voi mennä, vaikka suojelupoliisia ja ulkoministeriön tiettyjä virkamiehiä tämä seikka tuntuu yhä kiinnostavan, mutta olen toiminut Suomen armeijan lisäksi pääosin Lähi-idässä ja Afrikan mantereella turvallisuusalan konsulttina sekä palkkasotilaana. Koko ikänsä ammattisotilaana toiminut Kaasu-Vatanen on seisonut rinnallani tiukoissakin paikoissa ja olen aina voinut luottaa siihen, että hän on turvannut selustani taistelutanterella, samoin kuin hän on voinut odottaa sitä minulta.

Armeijaa, saati sitten kunnon sotaa käymättömät sivarihomot ja muut kurapaska kintuille valuen pelkäävät tissimaitopojat, jotka sivumennen sanoen pitäisi sotkea moottoritien täytteeksi tai silputa minkin rehuksi turkisteollisuuden käyttötarpeisiin, eivät voi mitenkään ymmärtää kuinka vahva side kahden heteromiehen välille voi sotatantereella muodostua.

Pohtikaamme ensin hetken millaisesta ihmisestä tulee sotilas. Oikeaksi sotilaaksi en laske pelkästään armeijan peruskoulutuksen käyneitä miehiä, vaikka näillä auttavat avut taistelutantereella toimimiseen olisikin. Jonkintasoisia nostomiehiähän nämä paremman puutteessa toki ovat ja kelpaavat kenties maatiesiltoja heinäseipään kanssa vahtimaan, kun ryssä hyökkää. Vaikka ammattisotilaana työskentely vaatiikin rautaista ammattitaitoa, kunnon sotilaaksi valikoidutaan tiettyjen henkisten ominaisuuksien kautta.

Millaisesta ihmisestä siis tulee ammattisotilas? Useinhan sotimista ammatikseen harjoittavaa henkilöä pidetään tunne-elämältään vammautuneena ja älyltään vähäisenä raakalaisena, mutta tämä on sangen kaukana totuudesta. Mainitun kaltaisia yksilöitä olen toki maailman sotatantereilla kohdannut, mutta koska sotataito vaatii terävää älyä, petoeläimen vaistoja, nopeita refleksejä ja kykyä improvisoida ja hahmottaa selkeästi kokonaisuuksien välisiä yhteyksiä sekä suoriutua kovankin paineen alaisena, karsiutuvat tällaiset yksilöt luonnonvalinnan kautta pian.

Myöskään rikollinen, karkea tai pelkurimainen luonteenlaatu ei sovi sotilaalle. Varsinkin ammattisotilaan toimenkuva vaatii lojaaliutta kanssasotilailta, sillä useinkin joudutaan toimimaan määrällisesti ylivoimaista vihollista vastaan ja varmuus siitä, että kanssasotija ei jänistä tai jätä kollegoitaan pulaan mahdollistaa pienenkin yksikön tehokkaan toiminnan. Jos palkkasotilas pakenee tiukan paikan tullen, on tämän kohtalo kiinni saataessa tarjota muurahaisille lämmin ateria ja tästä ei onnensoturien keskuudessa tingitä.

Oman edun tavoittelu on järkevä ja suositeltavakin luonteenpiirre palkkasotilaassa, mutta ei koskaan taistelutoverien kustannuksella! Naiset ja sotasaalis jaetaan, kuten on tehty jo muinaisista heimosodista lähtien, koska tämä on sotaa käyvien urosten luonnollinen ja ikiaikainen oikeus. Jokainen todellinen mies on sotilas, juoppo ja pukki, kuten Mestari Siitoimenkin tiedetään painottaneen. Moni palkkasotilas onkin päättänyt uransa kohtalaisen varakkaana, mikäli ei ole liiaksi väki-viinan nauttimiseen taipuvaisena tullut juoneeksi rintamamiestaloaan.

Lähes poikkeuksetta tuntemani palkkasotilaat ovat olleet pohjimmiltaan oikeita herrasmiehiä, joskin usein melko omintakeisia käytöstavoiltaan. Tämä taas johtuu työnkuvan raaistavasta luonteesta, sillä jatkuva tappaminen ja raiskaaminen vaikuttavat pidemmän päälle väistämättä psyykeeseen. Tämän vastapainona palkkasotilailta tavataan sangen usein mieltä ylentäviä ja varsin sivistäviä harrastuksia, kuten runojen kirjoittaminen, luutun soitto ja posliinin maalaus. Esimerkkinä tästä mielen jaloudesta käyköön kerta, kun lausuin hengen nostatukseksi Johann Wolfgang von Goethen runon Der Erlkönig ennen aamuöistä neekerikylän teurastusta, ei kuivaa silmäkulmaa näkynyt ja jopa Kaasu-Vatanen, jonka mielessä ei ylenmääräistä hengen-toimintaa esiinny, itki kuin emästaan eksynyt vohla.

Jo edesmennyt tanskalainen palkkasotilas ja entinen muukalaislegioonan alikorpraali Neekerinsurma-Mikkelsson, joka myöhemmin muutamaa vuotta ennen kuolemaansa hurahti rastafarismiin ja tuli laajemminkin tunnetuksi kannabishuuruista Jahven ilosanomaa julistavana Irie-Mikkelssonina, omisti yhden laajimmista Meissenin posliiniesineiden kokoelmista mitä länsimaissa tunnetaan ja sangen iki-muistoista olikin viettää rauhaisa teehetki Neekerinsurman ja poikien kanssa rooibosteetä luuposliinikupeista nauttien Rhodesian viidakossa kesken viinahuuruisen murhaamisen. Eli mitään raakalaisia emme ole.

Tästä pääsemmekin kysymykseen miksi ammattisotilaaksi ryhdytään. Tämä jäänee arvoitukseksi pillunpuutteessa kituville pienikaluisille aasi-miehille ja muille ripulikyrpäisille homosexuaaleille iäksi, koska nämä nyhveröt eivät ole koskaan kokeneet oikeaa sotaa tai edes kunnon kapakkatappelua. Taistelu aiheuttaa niin täydellistä mielellistä hekumaa, että siitä tulee väistämättä riippuvaiseksi. Rehdissä nyrkkitappelussakin adrenaliini alkaa virrata melkoisesti, mutta tätä ei voi mitenkään verrata siihen endorfiinihyökyyn, jonka taistelija kokee sotakentällä.

Sexillä, huumeilla tai millään muilla keinoin ei pääse lähellekään sitä kokonaisvaltaista äärimmäistä elossa olemisen tunnetta, kun jokainen hetki voi kirjaimellisesti olla viimeinen. Todellinen peto ihmisessä herää, kun on kyse taistelusta elämästä ja kuolemasta. Toista sijaa ei jaeta, joko tapat tai tulet tapetuksi. Ainoastaan voitto merkitsee. Kun on omin avuin selvinnyt taistelussa, ollut ovelampi ja väkevämpi vihollista, voi kokea puhtaan valloittajasoturin hengenhurmoksen ja tämä tila on Lusiferille sangen otollinen. Sitä vallan ja voiman tunnetta, jonka menestyksekkään taistelun jälkeen kokee, ei voi sanoin kuvata eikä ymmärtää, mikäli sitä ei ole itse kokenut ja juuri tässä on syy siihen miksi sotia on käyty ja tullaan aina käymään.

Vaimoraiska näkyy päässeen köysistä irti ja persposket veristä paskalimaa valuen nyyhkii päästä lääkärin. Koska maasturi on huollossa, en voi käyttää koirahäkkiä ja taatusti en päästä tuhon tilaan itsensä hankkinutta ihmistä Mercedeksen verhoilua sotkemaan, oli tämä sukua tai ei, koska tämä vaikuttaisi selkeästi jälleenmyyntiarvoon. Päädyin kuitenkin antamaan vaimolle talouskukkarosta taksirahaa terveyskeskuskäyntiä varten, koska tuntui sangen kohtuuttomalta antaa Riitta-Liisan polkea Jopolla koko matkaa jäisiä metsäteitä pitkin terveyskeskukseen saakka peräaukko revenneenä, vaikka Kaasu-Vatanen tästä saakin vallan aiheellisen syyn moittia minua siitä, että hemmottelen vaimoani liikaa enkä pidä tätä tarpeellisessa kotikurissa. Minkäs teet, olen kuitenkin pohjimmiltani humanisti ja vaimoonkin, niin rasittava kun tämä välillä osaa olla, olen vuosien varrella jossakin määrin kiintynyt.

Leon Kosmoksen spermapankki

Latasinpa nettiin vaimo-väen iloksi mainoselokuvan tarjoamistani sexuaalipalveluksista. Eli jos on tarvetta saada munaa mekkoon tai jälkikasvua, ellei peräti molempia, niin Leon Kosmos toimittaa. Ja oikein puutteenalaisia varten voin ottaa mukaan vanhan taisteluparini, kansainvälisen seikkailijan ja kelpo viinamäen miehen Kaasu-Vatasen, joka vaikuttaa juuri kotimaahan saapuneena toistaiseksi olohuoneeni sohvalta käsin. Kaasu-Vatasella on pallit titaania, vehje kuin hevosella ja rekyyliä riittää, kuten Lusiferille otolliselta karju-pukilta voi odottaa. Vaimokin voi tämän vahvistaa, sen verran jalat harallaan ja vaivalloisen näköisesti kurahaara tuossa käy, että näky saaneen pahimpaan kutinaan ja vielä kaupanpäällisiä lisiksi.

Kenttäsika Päivi Maria

Lukuisat lukijani ovat lähestyneet minua ja kyselleet emakkosika Päivi Marian kohtalosta. Kuten muistanette, tuo väki-viinalle perso emakko oli eksorkistiduomme matkassa Pohjanmaalla, kun manasimme kelpo B.S. Müllerin kanssa sexuaalidemonia vitunteitse ikä-neidistä.

Päivi Maria jaksaa oikein paksusti, hän majailee kevääseen saakka tutun satanistin, metsäsikojen jalostajan ja vannoutuneen jääspeedwayn harrastajan maanviljelijä X:n (nimi poistettu Seuran lakimiehen vaatimuksesta) luomutilalla.

Kunhan routa tästä hellittää, saapuvat virolaiset rakennusurakoitsijat Villu ja Raivo valamaan omakotitaloni viereen uuden sikalan pohjan Päivi Marian tarpeiksi. Laitan tähän artikkeliin kuvitukseksi Päivi Marian ihailijakuvan, mutta koska työmme eksorkismin ja magian parissa on hyvinkin luottamuksellista, en tietoturvasyistä voi paljastaa hänen koko henkilöllisyyttään.

Mainittakoon vielä tietyille irvileuoille tiedoksi, että vaikka nimesimme kenttäsika Päivi Marian juurikin Päivi Mariaksi, tämä ei liity millään tavalla Kristillisdemokraattien puheenjohtajaan ja kansanedustaja Päivi Maria Räsäseen. Ei. Tällaista panettelua emme tule sietämään ja nuhtelen vakavasti mainittuja rääväsuita pilkanteosta.

Henkilökohtaisesti arvostan Päivi Räsästä tavattomasti ja tässä puhun koko Turun Hengentieteen Seuran puolesta. Päivi on intohimoisena Jeesuksen-Kristuksen seuraajana esimerkillinen hengensoturi, perinteisiä suomalaisia arvoja noudattava kunnon perheenäiti, merkittävä kirjailija, politiikassa ansioitunut vaikuttaja, terävä-älyinen yhteiskunta-analyytikko, vallan esimerkillinen kansalainen ja kertakaikkisen hurmaava ja valloittava persoona.

Käy suorastaan kyrpimään siinä määrin tämä median hyeenalauman ja keskustelupalstoilla nimimerkkien piilosta ilkkuvien peräkammarien tupauunojen Päivi Räsäseen kohdistama nälviminen ja iva-puhe, että on kerta kaikkiaan pakko ottaa kaksin käsin viinaa! Muistakaa! Jokainen Päivi Räsäsen vihollinen on myös minun viholliseni ja minun viholliseni on Lusiferin vihollinen! Olkaa varoitettu!

Tällaisina jumalattomina irstauden ja julkihomouden aikoina tarvitsemme Päivi Räsäsen kaltaisia maltillisia ja konservatiivisia arvovaikuttajia, siispä kehotan lukijoita äänestämään häntä tulevissa eduskunta-vaaleissa ja myös minun ääneni Päivi Räsänen tulee saamaan, varsinkin kun en itse tällä kertaa ole ajatellut ehdokkaaksi asettua, ellei varta vasten tulla pyytämään.

Lusiferin Nimeen!

Leon Kosmos

Minä olen Leon Kosmos

http://www.youtube.com/watch?v=5Y7LWbcwX60

Lusiferin Nimeen

Leon Kosmos