Kenttämanausta Pohjanmaan lakeuksilla, osa II

Hyvä lukijani! Kirjoitan tämän kenttäreportaashin toista osaa Haukiputaalaisesta matkustajakodista käsin. B.S. Müller on edelleen paikallisen terveyskeskuksen vuode-osastolla, mutta hänen tilansa on vakaa. Mutta älkäämme rientäkö asioiden edelle, vaan edetkäämme tapahtumien kronologisessa järjestyksessä. Kuten asiaan perehtyneet lukijamme muistanevat, olin saanut sexuaalidemonin riivaamalta ikä-neidiltä avunpyynnön ja nyt jatkan siis kertomustani:

Raskaisiin mietteisiin vajonneena keräsin tutkijankammiostani tarpeellisia sexuaalimaagisiin menoihin tarvittavia välineitä ja hiljentyäkseni hetkeksi meditoimaan kaikkein pyhintä hallitsevan Baphometin patsaan äärelle. Tiibetin ylängön erakkohylkiöiden luona oppimieni masturtranssitekniikoiden avulla saavutin astraalitason vaivatta. Kutsuin kryptisin käsimerkein Lusiferia ja katso, hän tuli ja näyttäytyi edessäni palavan Kali-Parvatin hahmossa. Lusifer antoi minulle siunauksensa. En epäröinyt enää, sillä olin salavoimassa pyhitetty ja väkevä. Olin valmis kohtaamaan demonin.

Pakkasin lääkärinlaukkuuni kukullin, verta, raamatun, marakassit, rituaaliasun, viinaa ja vihkivettä kyytipojaksi, Mestari Siitoimen salatieteelliset merkkiteokset Musta Magia I & II, nipun köyttä, raippoja, japanilaiset nännipuristimet, vähäisemmälle mystikolle Matrjona Grigorjevna Rasputinalle aikoinaan kuuluneen salatieteissä paljon käytetyn käänteisen krusifiksin ja varoiksi vielä rullan ilmastointiteippiä. Pitää olla valmistautunut kaikkeen, niinpä otin mukaan myös .357 Magnumin, sillä olimme menossa syvälle pohjoisen maaseudulle, joka tunnetusti on villiä ja vihamielistä tienoota varsinkin ulkopaikkakuntaisia kohtaan.

Onhan Mestari Siitoin todennut ”meillä on täällä aina Magnumit valmiina hei”, jonka voi käsittää myös monimerkityksellisesti. Kyllä. Ammukset eivät lopu ja kalu seisoo, kuten Lusiferin ja Suomen armeijan upseerilta voi odottaa. Kuivaa ruutia löytyy aina tarvittaessa, kiertäähän reserviupseerien piireissä vieläkin kaskuna anekdootti siitä, kuinka aktiiviupseeriaikoinani olin nussinut vedonlyönninomaisesti einesmaksalaatikkoa ja tämä suoritus oli poikinut minulle laatikollisen hyvää belgialaista trappistiolutta. Päätin hetken harkittuani vielä ottaa varoiksi B.S. Müllerille vaimoni talousrevolverin.

Odotimme yhteyshenkilöä teurastamon lastauslaiturilla. Olin juuri tästä syystä valinnut kulkuneuvoksi maasturin, sen sijaan että olisimme tehneet matkaa mukavammin Mercedeksellä. Maasturissani on tavaratilassa säällinen koirahäkki, jonne mahtuu hyvinkin vaimo ja molemmat koirat yhtä-aikaisesti, saati sitten sika. Teurastamon laitosmiehenä toimiva entinen raisiolainen kylähullu, tuhopolttaja ja haudankaivaja Salakullittelija-Sepponen (nimi muutettu Seuran lakimiehen vaatimuksesta) oli minulle suuren palveluksen velkaa, jonka hän saisi näin porsasvarkaudella lopullisesti kuitatuksi. Olinhan saanut 1970-luvulla estetyksi Sepposelle varsin kiusallisen ruumisrauhan häpäisyyn ja vainajaan sekaantumiseen liittyvän oikeudenkäynnin vetoamalla tuttuun tuomariin, joka naisten nimettömiin pukeutumisen lisäksi tunsi suurta intohimoa Lusiferin kanssapalvelemiseen.

Sepponen oli toimittanut Turun Hengentieteen Seuralle erilaisia maagisissa riiteissä tarvittavia eläinten sisä-elimiä, luita ja verihurmetta. Suojelupoliisi tutki aikanaan myös väitettä, jonka mukaan Salakullittelija-Sepponen olisi välittänyt 1970-luvun alkuvuosina ihmis-ruumiita ja niiden osia ruumis-sexiin taipuvaiselle Neuvostoliittolaiselle korkean tason diplomaatille sekä yhtä lailla okkultisteille salatieteellisiin menoihin. Allekirjoittanutta kuulusteltiin myös useaan otteeseen tästä tapauksesta, mutta kielsin jyrkästi tietäväni mitään tästä tapauksesta ja kiellän edelleen. Ja vielä terveisiä Suojelupoliisin komisario X:lle (nimi poistettu Seuran lakimiehen vaatimuksesta), jos et tiennyt keneltä muijasi sai veneerisen sankkeritaudin alapäävaivoikseen, niin nyt tiedät.

Salakullittelija-Sepponen oli käynyt tuon niin monelle pikkurikolliselle tutun tien, koulukodista alkoholia ja huumeita käyttäväksi pikkurikolliseksi, vankilaan, hengellinen herätys Helluntaiseurakunnassa, uudelleen retkahtaminen huumehurmeiseen rikolliseen amok-juoksuun, uusi vankilakeikka, uusi hengellinen herätys Uurim-Seurakunnassa, josta hän oli sittemmin erkaantunut ja päätynyt säällisiin päivätöihin teurastamolle seuraavaa hengellistä herätystä tai huumeisiin retkahtamista odotellessa. Hämmästykseksemme Sepponen raahasi autooni liki 200-kiloisen emakon, vaikka olin pyytänyt vain pientä porsasta.

Nimesimme emakon Päivi Mariaksi Jeesus-Kristuksen maallisen äidin Neitsyt Marian ja vuosittain 15. elokuuta vietettävän Marian Ilmailupäivän kunniaksi. Salatieteellisen mysteriokielen hienovaraisiin vivahteisiin kuuluu, että kaikki liittyy kaikkeen, pienimmilläkin yksityiskohdilla on merkitystä. Tätä seikkaa Mestari Siitoin painotti meille herkeämättä. Se, että demonin petkuttamiseen valittu sika oli nimetty Päivi Mariaksi, oli yhtä olennaista kuin valinta, että tulisin suorittamaan manausrituaalin pelkkään silinterihattuun, valkoisiin sormikkaisiin ja frakkipuvun yläosaan ja syntymättömän ponivarsan nahasta valmistettuun kalukukkaroon pukeutuneena B.S. Müllerin soittaessa rytmikkäästi marakasseja.

B.S. Mullerin ajaessa lähdimme kohti pohjoista. Itse nostatin hengenvoimaa juomalla Kosken-Korvan viinaa ja rukoilemalla ääneen Lusiferia. Tarkoituksemme oli ehtiä illaksi perille, koska epäilimme, että Päivi Marialle hotellihuoneen hankkiminen olisi ollut perin hankalaa ja kylmään autoonkaan emme sitä halunneet jättää. Olimme jo ehtineet suuresti kiintyä Päivi Mariaan, sen verran vetävä kinkku se oli. Myös viinaa Päivi Maria otti kuin mies, mikä osaltaan lisäsi sikaa kohti tuntemaamme arvostusta. Painotettakoon, että kiintymyksemme sikaan oli puhtaasti henkisellä tasolla, minkäänlaisia zoofiilisia värähtelyjä ei välillämme ilmennyt.

Olin yrittänyt soittaa neiti N.N:lle useasti, mutta puhelimesta kuului vain röhkimistä, limavitun haistattelua ja tukahtuneita voihkaisuja. Lopulta puheluihin jätettiin tyystin vastaamatta. Emme kuitenkaan olleet liiaksi huolissamme, sillä kuten jokainen salatieteisiin perehtynyt nekromantikko ja eksorkisti sangen hyvin tietää, uhrin heikentyessä demonin tästä uuttama hengellinen energiakin vastaavasti vähenee, jonka seurauksena uhri päätyy usein horroksen kaltaiseen unen ja valveen välitilaan ja tämä tila voi pysyä muuttumattomana viikkoja, jopa kuukausia. Mikäli se vanha horo ei ollut hyytynyt lumihankeen, löytäisimme hänet hyvinkin todennäköisesti tallesta kotoaan virtsalammikosta kuolaamasta viiden kilon savipaska mummopöksyn puntista tursuen.

Matkalla pysähdyimme pikaisesti ostamaan Päivi Marialle viinerin ja pilli-mehua eväiksi sekä punssikahville X:n kunnan (nimi poistettu Seuran lakimiehen vaatimuksesta) nimismiehen pakeille, joka on tuttuni armeija-ajoilta, jolloin hänet tunnettiin alokkaiden keskuudessa Sonkajärven Sadistina. Tämä vanha kunnon viikseenvetäjä oli intohimoinen häpykarvojen keräilijä ja siinä samalla kahvia nauttiessamme saimme nähdä kansioittain pillunkarvaa jos jonkinmoista, olipa kokoelman arvokkain kohde peräti reliikki, kuten tuttuni totesi, tavattoman runsaan intiimialueen karvoituksen kasvun vuoksi pellavan suojelijaksi nimetyn, ortodoksisen kirkon kanonisoiman pyhittäjämarttyyri Anastasia Roomalaisen perävako- elikkä pyllynsilmäkarvoitusta, joka perimätiedon mukaan oli otettu talteen, kun tätä oli hehkuvilla pihdeillä kuvernöörin sotilaiden toimesta puristeltu ja nisistään irti leikattu.

Kelpo nimismieheltä saimme myös hankittua kohtuuhintaan kahdeksan litran kanisterin virolaista spriitä ja hieman metamfetamiinia varoiksi. B.S. Mullerin epäillessä, josko tuossa olisi liiaksikin viinaa kahden miehen tarpeiksi, muistutin hänelle, että varmuus on paras, manatessa tulee helposti jano joten liikaa viinaa ei ole olemassakaan ja oikein käytettynä viina on lääke ja lääkettä totisesti tulisimme vielä tarvitsemaan.

Naisia riivaava sexuaalidemoni on kuten tyypillinen uhrinsakin hengenlahjoiltaan kohtalaisen rajoittunut. Tällaisen demonin voima ei perustu älyyn, vaan sitkeyteen. Kuten nainen, feminiininen sexuaalidemoni ei kykene älylliseen mielten mittelöön, vaan turvautuu mieluummin menstruaatioenergiasta kumpuavaan jankuttamiseen, kiristämiseen ja kiukutteluun. Myös tavattomia latteuksia ja epäloogista ajattelua eri variaatioin loputtomasti toistettuna tulisi olemaan vastassa. Tällöin saattaisi laiton piriste olla paikoillaan, kuten pervitiini aikoinaan kaukopartiomiehillä, sillä manausrituaali voisi hyvinkin jatkua useiden päivien ajan.

Muutoin pidänkin tällaisten huumeaineiden käyttöä varsinaisena rapanistien touhuna. Jos ei viinaa osata ottaa, imeköön sitten maitoa äitinsä tissistä. Mielestäni kaikkia huumehörhöjä ja pilven pössyttelijoitä pitäisi ampua takaraivoon järeäkaliiberisella käsiaseella ja sen jälkeen jauhaa nämä hepoheikit minkin rehuksi tai vastaavasti käyttää moottoritien täytteeksi. Pilvenveikot varsinkin ovat erityisen ärsyttäviä otuksia, näitä kikattelevia vätyksiä tekee mieli lyödä tavatessa avokämmenellä kasvoihin.

Matka sujui kommelluksitta, pysähdyimme kerran tankkaamaan, syömään poronkäristystä ja siinä samalla pissitimme Päivi Marian. Maasturini autonavigaattorin opastaman saavuimme iltayöstä neiti N.N:n kerrostalon pihalle. Päivi Maria vinkui levottomasti, sillä se oli villieläimen valppailla aisteillaan havainnut välittömästi ilmapiirissä pahaenteistä uhkaa.

Toistuvista yrityksistä huolimatta kukaan ei vastannut ovisummerin painalluksiin, joten B.S. Müller kietoi nahkatakkinsa kätensä ympärille ja löi sen oviklasista läpi. Tämänkaltainen käytös ei sovi herrasmiehelle ja salatieteilijälle, joka toteuttaa joka hetki mysteriokieltä teoissaan ja olemuksessaan, mutta nyt oli kyse ihmishengestä, joten jouduimme tältä osin tinkimään periaatteistamme.

Löysimme neiti N.N:n asunnolle helposti, sillä seinät oli sotkettu kauttaaltaan raamatunlauseilla, porno-lehdistä leikatuilla leikkeillä ja erinäisillä ihmisruumiin eritteillä. Satuinpa havaitsemaan seinällä myös kokoelmistani puuttuvan Ratto-Lehdessä julkaistun Veikko Ennalan pakinan, mutta se oli harmikseni liimattu seinään verisellä paskalla, joten en tohtinut ruveta sitä irrottamaan. Soitimme aikamme ovikelloa ja jyskytimme ovea, mutta tuloksetta. Kun B.S. Muller tuli kokeilleeksi ovea, havaitsimme ettei se suinkaan ollut lukossa. Repäisin oven auki, mutta edes rappukäytävässä leijunut etova virtsan, paskan ja mahahappojen löyhkä ei ollut valmistanut meitä näkyyn jonka kohtasimme…

Hyvä lukijani. Jatkan kertomustani tästä seuraavassa blogimerkinnässäni, sillä raskas työ vaatii totisesti raskaat huvit ja nyt aion viettää muutaman vuorokauden umpihumalassa naapurihuoneen asukkaan, messuemäntä Svetlanan kanssa, joka on suureksi harmikseen yökerhosta pikkutunneilla palatessaan oksentanut molemmat hammasproteesinsa lumihankeen ja samalla hukannut nertsiturkkinsa vasemman hihan. Jälkimmäisellä seikalla ei ole kannaltani suurtakaan merkitystä, mutta ensimainitusta vahingosta on syytä ottaa kaikki hyöty irti.

Lusiferin Nimeen

Leon Kosmos.