Kenttämanausta Pohjanmaan lakeuksilla, osa III

Edellisessä blogimerkinnässäni jäin kertomuksessani vaiheeseen, jolloin olimme kanssaokkultisti B.S. Mullerin kera saapuneet sexuaali-demonin riivaaman neiti N.N:n tykö. Sittemmin B.S. on päässyt sairaalasta, messuemäntä Svetlana kadonnut ja vienyt mukanaan Päivi Maarian, supikoiran turkista valmistetun karvalakkini, matkapuhelimeni ja metamfetamiinin, kun olin pirtun juomisesta väsyneenä vetäytynyt hetkeksi lepäämään kylpyhuoneen lattialle.

Muutoin en pidä tapahtunutta suurenakaan vahinkona, huoria kasvaa lähiöissä koko ajan lisää, vaatetavaraa ja matkapuhelimia saa uusia, mutta Päivi Marian sikavarkautta pidän henkilökohtaisena loukkauksena, sillä ehdimme suuresti mielistyä tähän porsaseläimeen. Sydämistyin asiasta jopa siinä määrin, että tilasin Vaasasta pari tuttua torpeedoa Svetlanaa jäljittämään, sillä haluan Päivi Marian takaisin elämääni.

Eli jos sinä lukijani kohtaat pohjoisessa suurikokoisen emäsian kanssa matkustavan karvalakkipäisen hampaattoman venäläisen huoran, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, lupaan tarjota 1.000 euroa kaikista vihjeistä, joiden avulla Päivi Maria saadaan takaisin. Mutta ei kiirehditä asioiden edelle, vaan jatkakaamme kertomustani siitä, mihin viimeksi jäin:


Jo ovelta vastaamme huokui erinäisten ruumiin eritteiden katku ja ikä-neidille ominainen tyypillinen pistävän kitkerä lemu, joka kertoo viriilin sexuaalivoiman täyttämän miehen nenään, että nainen on vitunvoimaltaan heikko eli munasarjoistansa maho, eikä näin ollen enää kykene täyttymään miehen siemenestä. Vanhus-sexistä en muutenkaan liioimmin pidä, onhan meidän reserviupseerien keskuudessa leikkimielinen sanonta, että kunhan pillunkarvaa omasta takaa kasvaa, niin siinäpä on morsmaikkua kerrakseen. Nussimaan emme kuitenkaan olleet tulleet, ellei se olisi aivan välttämätöntä, vaan sielunhoitoa harjoittamaan.

Huoneisto oli lohduttoman näköinen. Tämä ei ollut meille mitenkään yllätys, sillä demonin riivaamaa nainen muuttuu lähestulkoon aina koti-hengettärestä päinvastaiseksi, eli sotkee talouden eritteillään ja rikkoo kaiken mihin käsiksi pääsee. Sekasorrosta ja ruumiinerite-kuorutuksesta päätellen demoni oli vallinnut neiti N.N:n vähäistä mieltä jo pidemmän aikaa.

Salatieteen historia tuntee myös yhden päinvastaisen tapauksen 1950-luvulta, jolloin Tuhatmulkku-Hannana aikanaan tunnettu morfinisti, satama-huora ja irtolainen demonin valtaan jouduttuaan lopetti kuljeksivan ja epäsosiaalisen elämäntyylinsä, kävi kylvyssä sekä emäntäkoulussa ja päätyi hyviin naimisiin hormoni- ja lisäainemiljönäärinä omaisuutensa kasaan keinotelleen armenialaista sukuperää olevan vuorineuvos X:n (nimi poistettu Seuran lakimiehen vaatimuksesta) kanssa.

Pian olohuoneen vuodesohvan alta kantautunut vikinä kiinnitti huomiomme. Päivi Maria, luonteeltaan utelias ja avoin emakko kun oli, meni tarkemmin tutkimaan vuodensohvan alla piileksivää demonia. Neiti N.N. yritti puolustaa piilopaikkaansa leipäveitsellä sohien, mutta yhdessä saimme tämän palavasilmäisen, repaleiseen aamutakkiin ja eipä juurikaan muuhun verhoutuneen mummo-ihmisen hätisteltyä liikkeelle. Päivi Marian keskittyessä syömään parempiin suihin eteisen peiliin hangattua kääre-torttua onnistuimme piirittämään vanhuksen nurkkaan.

Horo irvisteli, murisi ja koetti tavoitella meitä leipä-veitsellä. Kun tilanne alkoi lopulta käydä turhan uhkaavaksi, katsoin parhaimmaksi tainnuttaa horiskon napakalla kiertopotkulla korvalliselle. Olinhan jo ylioppilaana kokenut savaten eli ranskanpainin hopeisen hansikkaan taitaja ja päivittäinen ahkera harjoitus takasi, että mummo tipahti laakista. Potkimme vielä hetken haaskaa niin että kylkiluut rutisivat, ei sillä että tämä varointoimenpide olisi ollut mitenkään tarpeen, vaan siksi koska tämänkaltaista tilaisuutta harvoin tulee.

Kumihansikkain ja esiliinoin suojattuina nostimme varovasti ylen törkyisen, haisevan ja eritteiden kuorruttaman vanhuksen vuodesohvalle. Tukahdutin talouskumin aisti-ärsytyksen aiheuttaman äkillisen halun runkata vimmatusti, sillä siihen ei nyt olisi aikaa. Sidoimme potilaan paikalleen niin, että demoni ei pystynyt tekemään vahinkoa tai pakenemaan. B.S. Müllerin pitäessä silmällä potilasta ja nauttiessa runsaasti väki-viinaa hengenvoiman nostattamiseksi valmistelin manauksessa tarvittavat välineet ja puin ylleni mysterionkielen edellyttämän rituaaliasun, eli silinterihatun, valkoiset sormikkaat, frakkiasun ylä-osan ja syntymättömän ponivarsan nahasta valmistetun kalukukkaron.

Asusteilla on tyyliseikkojen lisäksi myös okkulttis-maagisia ominaisuuksia, suojaavathan valkoiset sormikkaat demonilta, valkoisen ollessa viattomuuden ja uudestisyntymän symboli-väri, mikäli manausrituaaleissa joutuu turvautumaan ns. sormipillulla koittamiseen. Myös kalukukkaron materiaalina käytetty syntymättömän orieläimen nahka on ensiarvoisen tärkeää, näin eksorkisti voi varjella sexuaalienergiaansa demonilta, sillä on sanottu, että viattoman ylitse ei demonin voima pysty. Ylipäätään järjestys ja siisteys eksorkismissa, sadomagiassa ja väkivaltasexissä on järkevää, kun pitää tarvittavat välineet hyvässä ojennuksessa, niin suoritus ei kärsi.

Kun olin valmis, otin varoiksi ja mielen virkistykseksi tuhdisti vihkiveteen lantrattua viinaa suojelemaan ruumiin-aukkojani demonilta. Kuten kansanparantajana kunnostautuneen turkulaisen Pallivahan-Paavon jälkeenjäänyttä muistiinpano-materiaalia tutkimalla on selvinnyt, Suomen kansan vanha kätketty perinnetieto kertoo: ”Mikäli naisdemoni mieheen ryhtyy, seuraa siitä mielen pahoiteexi ja vaivoiksensa miehimys, elikkä yx vallan rämehomo". Homouden vitsausta en vaivoikseni kaivannut, joten olin erityisen perusteellinen suojautuessani viinaksin.

Demonin häätämiseen on kaksi tietä, eli kivun tie ja hengenvoiman tie. Näitä kahta menetelmää yhdistämällä saavutetaan parhaat tulokset. Samalla, kun demonia manataan hengenvoimin, tuotetaan potilaan vartalolle kovaa kipua, mieluummin erogeenisten alueiden kautta. Tällöin saavutetaan monen-mielinen tila, jossa demonin huomio jakautuu eksorkistin, itsen ja potilaan välillä jopa siinä määrin, että demoni menettää otteensa ja on kohtuullisen helppo manata pois vaivaamasta. Lopuksi sytytimme laadukkaat sikarit, sikarin aromikas tuoksu oli omiaan peittämään huoneistossa leijuvaa silmiä kirvelevää löyhkää, samoin palava sikari on oiva väline potilaan vartalon äkilliseen stimuloimiseen. Myös sadomagian harjoittamisessa hyvällä sikarilla on paikkansa ja humidorikin on koko ajan käden ulottuvilla.

Myös nuorten naisten sexuaalihäiriöiden ennakoivaan hoitoon ruumiillinen kipu, jopa suoranainen fyysinen kuritus henkisestä alistamisesta puhumattakaan on myös oiva keino, jota tulee harjoittaa säännöllisesti, mieluummin useita kertoja päivässä ja antaumuksella. Ei sillä että tähän olisi tosiasiallisesti paljoakaan syytä, mutta kun ottaa huomioon, kuinka kuluttavaa ja raadollista eksorkistin työ henkisesti on, puhumattakaan usein kohdattavasta ruumiin-saastasta, kuten virtsasta, ulosteista ja ylenannosta, niin tällainen pieni lisä-arvo on mielestäni sangen kohtuullista eksorkismin harjoittajalleen aiheuttamaan mielen-vaivaan suhteutettuna.

Potilas alkoi siis pikku hiljaa virota tajuttomuustilastaan, tosin en ollut varma mulkoiliko meitä köysimytystä demoni vai ikäneiti, hyvin usein näiden erottaminen toisistaan normaalioloissakin on sangen vaikeaa. Olimme valmiita aloittamaan manauksen.

Hyvä lukijani! Koska demonin manaamiseen liittyvän ääninauhan translitterointiin kuluu runsaasti aikaa ja varsinkin viinaa, koska näkyypä peijakas ryyppiputki jääneen päälle, julkaisen Pohjanmaa-trilogian neljännen osan jokusen päivän kuluttua. Koska kyse on salatieteellisesti näinkin ainutlaatuisesta materiaalista, katson velvollisuudekseni varmistaa aineiston oikeellisuuden perusteellisesti. Ja Svetlana, sinä portto! Palauta sika tai kuset pian verta!

Lusiferin Nimeen

Leon Kosmos